torstai 10. joulukuuta 2015

Päivät sairaalalla :)

Tässä tulis nyt esitelmää siitä miten päivät tuolla sairaalalla pitkälti kuluivat!€

Ihan ekalla harkkaviikolla kaikki tuntu tosi erilaiselta kun mihin Suomessa oli tottunu. Ekoina päivinä pitkälti kattelin ja omaksuin sitä miten täällä työvuorossa toimitaan ja miten tietyt hoitotoimenpiteet hoidetaan, ja ensinnäkin et mitä täällä sairaanhoitajan hommiin kuuluu. Teksti saattaa sisältää toistoa jo joskus aikoi sit kirjotettuihin juttuihin, mut noh anyway..

Aamun alotin aina mittaamalla siis jokaiselta potilaalta verenpaineen. Jo pelkkä verenpainemittari oli erilainen kun mihin Suomessa oli tottunu. Se oli sellanen rullilla pyörivä pömpeli josta lähti mansetti verenpaineen mittaukseen ja sormenpäähän laitettava happisaturaatiomittari. Jokaisella potilaalla siis oli oma huone jossa oli vessa/suihku, potilassänky, pöytä, nojatuoli jalkatuella, sekä levitettävä 2m sohva ja sohvapöytä. Huoneet oli siis melko viihtyisiä !

Tämän jälkeen kun kaikkien potilaiden verenpaineet, pulssi ja happisaturaatio oli mitattu, niin kävin päivästä riippuen joko naputtelee arvoja potilastietoihin tietokoneelle tai sit menin jonkun hoitajan matkaan jakaa aamulääkkeitä. Potilaille menee lääkkeitä vähän eri aikoihin, mut pääsääntösesti esim aamuvuoroissa siinä klo 9 ja 12 niitä menee aika paljon. Lääkelistat pitkälti koostuu erilaisista kipulääkkeistä, verenpainelääkkeistä, hepariinista ja pahoinvointilääkkeistä.

Kun aamulääkkeet oli jaettu nii hoitajat meni kirjaamaan tietokoneelle mitä hyö oli lääkkeenjakoreissulla keskustellu potilaiden kanssa ja merkkas myös EVA:n, eli potilaan kivun asteikolla 0-10 tietokoneelle ylös.
Mulla ei siis ollu lainkaan nimettyä ohjaajaa, vaan aamusin katoin aina et ketä on töissä ja sit joku yleensä otti mut ohjastukseensa tai sit kysyin et kenen kans voisin olla. Hoitajat oli ihan mahtavia ja joidenkin kans hommat suju nii hyvin et sit oli ihan oletus jo et jos se henkilö on töis et oon sit hänen kanssaan. Tuolla osastolla näki mun mielestä hoitajan oman kädenjäljen tosi hyvin ja yleensä esim ihan vaan kanyylin sidoksista osas päätellä et kuka oli ollu edellisessä vuorossa töissä :D Jokainen teki kaiken niin omalla tapaa ja ite tuli poimittuu tapoja vähän eri ihmisiltä ja kehitti sen oman toimintatavan.

Potilashuoneita oli siis 37 ja ne jaettiin aina aamusin niin et yks sairaanhoitaja ja lähihoitaja otti huoneet 200-212, seuraavat 213-223 ja yhet 224-237. Vaikka olin periaatteessa yhen hoitajan opiskelijana sinä päivänä, niin saatto muutkin kysellä et voisinko tehä tätä tai et haluunko tulla kattoo kun se hoitaja tekee tällästä jne… Mulle tää toimintatapa sopi oikein hyvin, koska tykkäsin ihan tosi paljon olla joidenkin hoitajien kanssa (kaikki oli kyllä ihania mut kuitenkin) koska ajatukset luisti nii hyvin yks yhteen et hommatki luisti erittäin hyvin.

Mut siis tosiaan lääkkeiden jaon jälkeen lähin itekseen sit haavanhoitokärryn kans huoneesta toiseen kiertää potilaat uudelleen tarkistaen kanyylien toiminnan ja jos sidosten vaihtamisesta oli yli 2vrk tai näytti likasilta niin vaihtelin sit niitä. Samalla kierroksella putsailin myös potilaiden leikkaushaavoja mikäli lääkäri ei niitä erikseen ollut maininnut haluavansa nähdä. Musta oli ihanaa et sai toimii itekseen, eikä kukaan ollu periaatteessa hengittää niskaan. Vaikka tietysti tarvittaessa sain apua keltä vaan hoitajalta jos sellanen tilanne tuli. Ja hoitajat myös varmisti aina et haluunko et hyö tulee mukaan. Osastolla oli usein melko kiirusta, koska leikkaukseen meneviä ja sieltä tulevia potilaita tuli ja meni osastolla jatkuvasti.

Kun haavanhoitokierros oli ohi siinä yleensä noin klo 10-11 välillä, niin pidin lounastaukoo ja sen jälkeen palasin osastolle valmistelee klo 12 lääkkeitä. Aika paljon sai kipulääkkeitä ja antibiootteja valmistella. Niitä sit kipittelin viemään potilaille ja niiden tiputtua kipittelin niitä ottamaan pois :D Noin klo 13 pintaan mittailtiin verensokereita (tosi harvalla potilaista oli sokerinmittausta) ja laskeskeltiin mahdollisia tarvittavia insuliinimääriä lounaalle. Lounas osastolle tuli 13:30-14:30 välillä.

Osastolla oli myös hurjasti vauvoja ja nuoria lapsia. Yleensä jos niille piti jotakin lääkettä laittaa tai hoitotoimenpiteitä tehä niin mentiin omahoitajan kanssa yhessä, enkä yksin olis halunnutkaan mennä. Ne lapset oli kyl ihan tosi vallottavia <3

Aamupäivällä kun osastolle saapu paljon uusia potilaita odottamaan leikkaukseen pääsyä, niin varmistettiin, että hyö ovat olleet ravinnotta edellisillasta asti, sekä varmistettiin myös että ekg ja verikokeet olivat otettu. Jos niitä ei oltu otettu niin sit ne otettiin osastolla samalla kun potilaalle laitettiin kanyyli ja otettiin myös vitaalit.

Hoitajat oli siitäkin ihania et hyö kysy aina et mitä haluun oppia osastolla ollessani ja mitä oon päässy tekee ja mitä en oo päässy viel tekee mut haluisin harjotella. En ollu ennen tännetuloa kanyloinu kun koulussa Kaisaa yhten päivänä, joten arvatenkin se vähän jännitti. Kuitenkin harkan tokalla viikolla yks hoitaja sano et jos mulla ei oo sitä vastaan mitään niin hän laittaa mut kanyloimaan seuraavan potilaan. Noh, tottakai otin tilanteesta hyödyn ja aattelin et pakko saada harjotusta. Sen jälkeen oonkin päässy kanyloimaan joka viikko useempaan otteeseen, joskus useesti päivässä.

Verikokeiden otossa oli sama juttu, et muutaman kerran katoin miten nää sen täällä tekee ja sit sanoin et voisin haluta koittaa ja se olikin helppoo kun mikä (mulle on vissii osunu hyviä suonia kohalle). Sit kun hoitajat oli muutaman kerran nähny kun kanyloin ja otan verta, nii he sano et voin tehä sitä ihan itsenäisestikkin jos haluun, et ei heijän tarvi tulla viereen seisoo. Oli kyl ihan kiva tunne kun huomas ansainneensa hoitajien luottamuksen tuolla ja sai just tehä ja tuns olevansakki sairaanhoitaja eikä vaan opiskelija, vaikka sitä toki vielä tovi ollaan :D

Sairaanhoitajat ei täällä tee lainkaan vuodepesuja mikäli on niitä tarvitsevia potilaita. Lähihoitajat siis hoitaa nää vuodepesut. Lähihoitajat myös hoitaa lakanoiden vaihdot (päivittäin jokaiselle potilaalle), lämmön mittaamisen, haavanhoitokärryjen täyttämisen sekä ruoan jaon.

Huhuhhh ompas pitkä teksti tulossa, mut mitähän vielä…
Hoitajat tosiaan oli nuorimmillaan 22vuotiaita ja vanhin tais olla ihan vähän päälle 40. Osastolla oli pääasiassa samat hoitajat kokoajan, mut vähän myös vaihtuvuutta/kiertoa muiden osastojen hoitajien välillä). Sairaanhoitajamiehiä tais mun aikana olla yhteensä 5kpl ja naisia sit aika läjä. Täällä sairaanhoitajat kun alottaa koulun, niin hyö on ekasta vuodesta lähtien sairaalalla koulun ohella työharjottelussa. Yks hoitaja kerto et se meni aamulla aina 8-13 sairaalalle työharjotteluun ja sit koulua oli 14-20. Siinä ei ihan liikaa aikaa jääkkään sit muulle elämälle. Mut näistä huomaa et vaikka hoitajat on nuoria niin osaamista ja kädentaitoja löytyy.


Pakko sanoo, et tää oli ihan täydellinen ajankohta tulla tänne vaihtoon ja oon saanu niin paljon irti tästä ja kehittäny itteäni tulevana sairaanhoitajana ihan hurjana. Just kädentaidot on ehkä ne missä huomaan suurimman kehityksen. Xanit oli loisto paikka ja ainakin mä voin kehua ja suositella sitä ihan jokaiselle joka aattelee vaihtoon lähtee. Toki se, mitä tästä kokemuksesta saa irti, riippuu niin paljon itestä ja kielitaidosta. Jos sä et näytä et sua kiinnostaa oppia tai et osaat mitään, niin ei sun tarvi mitään tehdäkkään. Et ois tuola varmaan voinu 12vk vaan seisoskellakkin, mut koska tulin oppii niin tottakai sit yritin olla oikee yli-innostunu tekee kaikkee ja se kyl kannatti ! :)


torstai 3. joulukuuta 2015

Kuvia

Kynnet piti käydä otattaa
Los Bolichesin kirkon valot
Joulukuun fiilistelyä rantakadulla
Fuengirolan koulun pihalta
Pad thai, parasta ! 
Viimeset churrot vedetty naamaan.. Sillähetkellä hyvää, mutta olo niiden jälkee ...
Viimesen työpäivän maisemat työmatkalta

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Seikkailu loppusuoralla

Nyt on tunnit sairaalalla täynnä ! Käydään vielä kyl perjantaina moikkaa tyoporukkaa ja hakemassa harjoittelulaput. Pakko kyl sanoo et ollu ihan mahtavat 12vk takana sairaalalla ja on tullu opittuu, tehtyy ja nähtyy niin paljon ! Pitää olla tyytyväinen et lähettiin tänne ja päästiin just tolle osastolle! Tyokaverit oli mahtavii ja otti nii hyvin vastaan. Potilaatkin oli kaikki omalla tavalla symppiksiä ja melkein tippa tuli linssiin kun käytiin viel hyvästelee yks pariskunta ennen kotiinlähtoo. Nää ihmiset täällä on (ainakin suurimmaks osaks) niin vilpittomiä ja aina hymy huulilla vaikka mikä ois. Oltiin Kaisan kans kunnon tehotiimi osastolla ja saatiin ihan mahtavaa palautetta niin potilailta kun hoitajiltakin, joten muy bien, kaikinpuolin paras tyoharjottelu takana.

Nyt tuntuu kyl oudolta kun kotiinlähto lähenee ja kun ei enään tyopaiviikään oo jäljellä. Ei sitä kyllä varmaan tajua ennenko näkee iskän lentokentällä, et hei missäs sitä nyt ollaan. Voi olla et sillon paikallaolijat saattaa todistaa muutamaa kyyneleen vierähystä :D Tää elämä täällä on tullu niin arjeks et ei osaa aatella et siihen on niin nopsaa tulossa muutos! 

Osallistuttiin tos viimeviikolla skypen kautta opinnäytetyon suunnittelutunnille, ja näki vähän luokkakavereita samalla. Tuntu niin oudolta nähä tuttuja, kun ollaan täällä nähty vaan toistemme naamoja ja uusia tuttuja :D

Näille "lomapäiville" ollaan keksitty mm päiväreissu Gibraltarille kattomaan apinoita, tippukiviluolaa ja vähän shoppailee. Sit käydään ainakin kerran vielä Malagassa ihastelee jouluvaloja ja illallistamaan :) Siinä voi samalla tehä viimehetken tuliaisostoksia ja niitä varmasti käydään vielä Plaza Mayorilla ja Miramarissakin tekemässä. Tuun takas Suomeen siis 2 matkalaukun ja käsimatkapakaasin kanssa, joten kaiken pitäis mahtuu 50kg... Myytiin varmaan yks matkalaukullinen jo tavaraa Costan fb kirpparilla :´)
Vielä on varaa muutamista jutuista luopua, joten eikohän noilla 50kg pärjätä. Iskä tulee onneks hakemaan meitä pakettiautolla niin ei oo kuljetusongelmaa! <3

Sit me kokataan kiitosillallinen joku päivä ystävälle joka uhrautu ja lainas meille wifiään tuoksi skypetuokioksi! Et kyllä ihan hyvin vielä tekemistä piisaa. Meillä on salikortti enään tän viikkoo, joten päätettiin tänään uskaltautua ilmottautuu Zumba tunnille ja mä aattelin viel vatsalihas-treenituokioon mennä sen jälkeen, sitä siis tänään illalla vielä tiedossa. Saas nähä kui meijän lanteet heiluu tuola latinoitten seassa :D

Multa on kysytty et mikä tässä reissussa on ollu tähän asti parasta, niin ehkä päälimmäisenä tuli mieleen tää arki. Vaikka ollaan ehitty tekee vaikka ja mitä, joista kaikkee ei ees tähän hätään voi muistaa, niin parasta on kyl ollu jakaa tää reissu mahtavan ystävän kanssa. Aamulla herätään ja saadaan jopa maanantaiaamuna nauraa aina syystä tai toisesta vedet silmillä ja joka ilta vielä ennen nukkumaanmenoa vatsalihakset kipeinä hihitetään jostain, niin onhan se nyt ihan parasta !! Joten isoin kiitos Kaisalle ! :)) <3 Uskokaa tai älkää, ei olla kertaakaan viel riidelty!! (kop kop..) Jouluks tullaankin täältä kotiin, mut Lappeenrantaan meen takasin vasta uudeksvuodeks! Eli Jämsässä olijat voi laitella viestiä jos haluu nähä ennen uuttavuotta :)

Mulla ei tällähetkellä oo nettiä, mutta huomena saan taas ladattuu muutaman gigan, joten kuvia tulee erillisessä postauksessa ennemmin tai myohemmin :P

Pian nähään!
Eppu

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Muutamia viikkoja enaa jaljella :o

Taas yks viikko vierahtany ohi. Laskeskeltiin just et 4vk ja 2pv enaa jaljella taalla lammossa. Ollaa nyt Kaisan kans samalla osastolla ekaa kertaa koko Espanjareissun aikana ja on kyl ollu hauskaa. Siirryin leikkausosastolta takasin vuodeosastolle, koska aattelin et kivempi paasta tekee enemman kasillaan niin taidot kehittyy ja pysyy ylla. Ollaan joka paiva alotettu tyot ottamalla kaikilta 25-37 potilaalta verenpaineet ja sen jalkeen tarkistettu kaikkien kanyylit et toimiiks ne ja tarviiks sidoksia vaihdella.

Hoitajat antaa meille tosipaljon vastuuta mika on ihanaa. Ne saattaa vaan sanoo et voitteks kayda ottaa verikokeet tai viittitteks laittaa tolle potilaalle kanyylin tai voiteks kayda ottaa EKG ja kysella rutiinikysymykset leikkaukseen tulevalta potilaalta (allergiat, ravinnottomuus, metalliesineet, laakitykset jne).
No myo ollaan tehty tyota kaskettya ja hoidettu Suomalaisten ja englantii puhuvien potilaiden juttui mm kyselemalla hoitajilta potilaita askarruttavista kysymyksista jne. Mua ei yhtaan haittaa et vastuuta on nii paljon ja et joku ei oo kokoajan hengittaa sun niskaan kun teet jotakin. Paastaan myos kaksin valmistelee paivalaakkeet ja sit vaan tarkistutetaan ne hoitajilla ennenko viedaan potilaille. Hoitajat on antanu hyvaa palautetta ja yks paiva sanokin et helpotetaan niiden paivii hurjasti, nii tokihan siin itekki tykkaa sit teha. Eipahan nyt yhtaan arista tunkee neulaa kehenkaan potilaaseen :D

Potilaissa on nyt ollu huomattavan paljon enemman englantia puhuvia, joten sekin on ollu ihan positiivista kun on paassy kunnol puhelee englantia ja ne on aina niin kiinnostuneita kuulemaan mista ollaan ja kui kauan ollaan taal oltu ja tullaan viel olemaan yms.

Toista kun paastaan niin kappaillaan aina junalle ja silla huristellaan kotii. Kotona akkia jotakin valipalaa suuhun ja sit salille. Ollaan tallaviikkookin vietetty yli 8h salilla. Voi sanoa et pieni salikarpanen iskeny. Alkuun 10 min cardio, sit kunkin paivan omat lihaskunnot ja viel loppuu 40min cardioo. Jos ei kohta jotain muutosta ala tulee niin itken.. :D

30pv jaljella siis reissua, ja nyt alkaa enempi attelee Suomeen paluuta kun se lahestyy nii nopeeta. Taalla on kaikki sujunu jotenkin nii luontevasti, tai tuntuu niin kodilta et Suomeen paluu tuntuu vahan holmoltakin. Tai et osaakohan sita enaa siella olla ja kui taas tottuu pulittaa ruokakaupassa maltaita kun haluu ostaa lihaa , hedelmia ja kasviksia joita taalla saa ihan pilkkahintaan. Ja miten sita osaa pukeutua saahan sopivasti, kun taalla muuttuu keli paivan aikana +10 astetta aamusta.

Iska lupas tulla hakemaan meita lentokentalta (pakettiautolla,, mikskohan.. :D), niin nyt ootan vaan sita et nakee iskan ja paasee kunnolla vaihtelee kuulumisia. Oon melko huonosti pitany yhteytta kotopuoleen tana aikana, mut aattelin et parempi nauttii nyt taysilla tasta kokemuksesta, koska se on silmanrapayksessa ohi. Isosisko kyseli pari pv sit mita ruokaa/herkkuja kaipaan suomesta, eika tarvinu pitkaan vastauksia mietti; ruisleipa, varikkaat turkinpippurit ja aitin makaroonilaatikko ja riisipuuro :D toki noistakin ruisleipaa ja suomalaisii karkkei saa taalta esim suomikaupoista, mutta on se eri asia silti !

Kaytiin eilen elokuvissa kattoo 007 Spectre ja se kyl yllatti meijat positiivisesti. Ei olla kumpikaan katottu koskaan kokonaista Bond leffaa, joten ei tiedetty mita odottaa. Mut aika hyvin kun ollaan menty nyt kahesti kattoo meille normaalista poikkeavia elokuvia ja molemmat ollu hyvia ! :) Harkkaa on enaa 3vk jaljella ja sit 1,5vk vaan lomailua, kylla kelpaa !

Nii ja viime postauksessa jannitin kevaan harkkapaikan varauksia, niin sain kun sainkin kaikki paikat varattua, joten nyt kevaalla vuorossa siis Vaestovastuu (kotihoito ja terkkarin vastaanotto) ja mielenterveys harkka. Nama kaikki paikat siis Lappeenrannasta :)

Kuulumisiin :)
Eppu

maanantai 9. marraskuuta 2015

Hiljaiseloa

On pitäny vähän hiljasta tän blogin kirjottelun kanssa kun tuli oltua loppuviikosta kipeenä ja netti kuluu muutenkin nii nopsaa, et yrittäny vähän säästellä sitä! Meijän kämpän kulmilla on nettikahvila jossa maksaa 2h koneella oloa huimat 1,5€ joten aattelin tänne jatkossa tulla raapustelee tekstiä. Ootellaan par'aikaa et kello lyo 17:00, kun sillon alkaa kevään tyoharjotteluiden varaaminen. Se on tunnetusti minuttipeliä siitä kuka vie kunkin paikan joten nyt vähän jännittää et kui tää netti meijät viel pettää..

Tänään käynnisty siis 9. viikko tyoharjottelua ja vielä ois tän jälkeen 3 viikkoo jäljellä. Välillä sitä ei oikee tajua et kui kauan ollaan täällä jo oltu, mut toisaalta aika rientää kun on tekemistä ja nähtävää. Tänään olin trauma-salissa kattelemassa jalkaleikkauksia joita tehtiin syystä ja toisesta. Oli ihan mielenkiintosta nähä kun nilkasta paljastetaan luu ja sitä sit taltalla pilpotaan :D Vähän kyl kaipaa takas vuodeosastolle kun siellä päivät meni hujauksessa kun oli paljon tekemistä. :)

Tälle viikolle ei oo hurjempia suunnitelmia, ainakaan vielä, joten ihan kiva nyt lepäillä kun tuntuu ettei ihan täysis voimis oo vieläkään. Toki siinähän ne päivät jo pitkälti menee kun on toissä ja iltapäivästä salilla. Täällä on vielä lämmintä päivisin 21-24 astetta, mut yoks laskee jo 15:sta. Just siis ärsyttävä aamusin miettiä mitä laittaa päälleen kun kuolee kuumuuteen toistä päästyä!

Mutta nyt alettava päivittää varaussivuja, joten palaillaan ! =)

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Viikko 7/12

Eka viikko leikkaussalissa takana, enkä pyörtyny ! Ekana päivänä mut ohjeistettiin kattomaan urologisia leikkauksia, no siel mä sit tuijottelin monta tuntia prostatan poistoo, ympärileikkauksia ja vasektomioita :D Toisena leikkaussalipäivänä mulle sanottiin et voisin mennä kattoo trauma leikkauksia, no mähän aattelin et hyi kamala noinkohan pysyn tolpillani, mut leikkaukset ei ollu ees pahoja. Oli muutama polvioperaatio ja sit muutama selkäleikkaus. Lääkärit on so far ollu ihan mahtavia ja ottanut mut hyvin mukaan selittäen mitä hyö tekevät ja kehottanu mennä ihan niiden viereen seuraa leikkausta. Yks lääkäri nakitti mut henkilökohtaseks puhelimeen vastaajaks, ja siin sit ain vastasin sille tuleviin soittoihin ja höpöttelin vastapuolelle mitä millonkin englanniks ja espanjaks :D
Fiilikset vikana vuodeosastopäivänä.

Vuodeosastolta siirtyminen leikkausosastolle on kyl ollu outo, koska oli tottunu siihen, et kokoajan teet jotain ja sulle annetaan tekemistä jos tuntuu et hommat loppuu kesken. Nyt tietysti on enemmänkin kattelua kun ei tuolla leikkaussalissa oikein pysty tekemään mitään kun kaikki on niin tarkkaa ja toimii tietyn kaavan mukaan. Mutta mielenkiintosta on ollut ! Sterilisointi huoneessa vietin yhden päivän myös tällä viikkoo ja seurailin ja avustin leikkaus instrumenttejen sterilisoinnissa. Sekin oli kyl ihan mielenkiintosta ja kivaa vaihtelua. Siellä oli myös sellanen norjalainen sairaanhoitaja joka puhu hyvää englantia, joten senkin takia viihdyin hänen seurassaan hyvin.



Käytiin viikolla muuten yks ilta MiraMarissa leffassa. Päätettiin mennä ihan alkuperäisversioon, ei kokeiltu espanjaks dupattua. The Martian oli leffa ja pakko sanoo et oli kyllä hyvä! :)



Eilen tosiaan oli Halloween ja täällä se on jotain niin eri luokkaa kun Suomessa. Myö päätettiin Kaisan kans et kerrankin otetaan kaikki irti siitä et ollaan maassa jossa sitä oikeesti juhlitaan ja näyttävästi. No keksittiin et ollaan yövuoron sairaanhoitajia. Meillä oli kotona muutama sairaalan kertakäyttöasu ja halvoista kiinakaupoista löyty kaikki muu rekvisiitta ja oli kyl melko bueno! Käytiin kostuumit päällä syömässä ulkona ennen pimeen tuloa ja toivottiin vaan kokoajan ettei kukaan vanhus saa sydänkohtausta meijät nähdessään. Saatiin enempikin osaksemme huvittuneisuutta ja kehuja. Muutama kyl tais säikähtää kun tultiin vähän yllättäen näkökenttään.



Illalla lähettiin sit kymmenen jälkeen kävelee Fuengirolan baarikadulle päin ja mentiin London Pubiin nauttii muutama virvoke. Siellä henkilökunta on ihan huippu ja asiakkaat usein englantilaisia hyvässä juopuneessa tilassa olevia mukavia hepparaisia, joten toki siel viihtyy kun kattoo heidän toilailujaan :D Pubin baarimikot halus ottaa meijän kans yhteiskuvia, ja noh päädyttiin sit näköjään ainakin yhden Facebook sivulle hah.. Siin innostu sit muutama asiakaskin ja pyys saada itekin kuvaa mein kanssa. Hämmentyneinä moisesta huomiosta kyl suostuttiin kaikkiin kuviin, ei meitä varmaan moni tunnistais niistä kuvista jos nyt kadul tulis vastaan :D Saatiin baarimikolta ilmaset shotit ja t-paidat, ei huono ilta siis!


Myöhemmin illalla suunnattiinkin sit yökerhoon ja päätettiin et no kerrankin kun ollaan pukeuduttu kunnolla niin annetaan kyl muutenkin sit mennä kunnon fiiliksellä ja tanssittiin kun hullut aina melki aamu viiteen asti ! Törmäsin yökerhossa myös yhteen Jämsäläiseen tyttöön! Huomaa taas kui pieni tää maailma on :)

Tänää aamulla heräsinkin suht aikaseen ja kävin salilla tekee vähän käsitreeniä, mutta eihän se oikein tollasen riekuntaillan jälkeen luistanu.. Tällänen ihanuus löytyy kuitenkin salin pukkarista! Siellä on myös sauna <3


Ai nii ! Perjantaina käytiin Benalmadenan Tivoli World testaamassa. Auringonlaskun ihastelu maailmanpyörästä,, Que bien !!


Suomessa meijän luokkalaisilla on jatkunu koulu ja huomen meijän onkin aamusta tarkotus osallistua yhelle tunnille skypen välityksellä niin päästään valitsee opparille aihe :) Saa nähä meneekö kuvayhteytenä vai pelkkänä äänenä !


Tässä tulee myös vähän nyt kuvia taannoisilta viikoilta kun wifiä tosiaan ei oo nyt ollu niin on huonosti tullu päiviteltyä kuvia saatika tekstiä, muuta kun instagramiin.

Paluuliput Suomee hommattu 16.12., joten 45 päivää aikaa nauttia näistä keleistä ja elämästä täällä !! (Nyt tosin myrkyää niin et ikkunat helisee)

- Eppu -

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Puoliväli !


6 viikkoo vuodeosastolla on nyt taputeltu ja pakko sanoo et ikävä tulee sinne osastolle! Toisaalta ihan kiva saada vaihtelua arkeen, mutta osaston henkilökunta oli niin ihanaa et heitä varmasti tuun kaipaamaan. Myös potilaissa ja heidän omaisissaan oli aivan mahtavia persoonia jotka jää vahvasti mieleen :) Sain tehdä osastolla paljon kaikkea mm. haavahoitoa, verinäytteiden ottoa, kanylointia, lääkkeiden valmistusta ja Ekg:n ottoa. Näissä kädentaitojaan pääsi harjoittelemaan lähes päivittäin, sillä potilaiden vaihtuvuus oli nopeaa ja jokaiselle leikkaukseen tulevalle potilaalle laitettiin kanyyli ja otettiin Ekg ja verinäyte, ellei niitä etukäteen oltu otettu.


Sain harjottelun aikana hyvää palautetta ja ohjeistusta osaston sairaanhoitajilta, joten oma varmuus ja itseluottamus eri toimenpiteissä kasvoi. Näinollen sain tehdä paljon asioita myös itsenäisesti, mutta jos mieltä alkoi askarruttamaan jokin asia, oli hoitajat mielellään auttamassa.

Maanantaina mulla alkaa 6vk jakso leikkaussalissa, joten ihan erilaista hommaa tiedossa! Saas nähä kuin ekan leikkauksen kohalla käy, et pyörrynkö vaiko enkö 😅 Kerron sitten! 


Kaisan äiti oli täällä meijän seurana viikon ajan ja käytiin ajelemassa Marbellassa ja shoppailemassa ja perjantain aamuyöllä klo 4 heitettiin hänet lentokentälle ja jäätiin taas kaksin. Ostettiin muuten lentoliput Suomeen, päätettiinkin et tullaan vähän aikasemmin takas kun mitä oli tarkotus. Meillä olis vähän kouluhommia mitä pitäis tehä ennenko tammikuus jatkuu kurssit :) Joulu siis kotona ! 


Maattiin eilen reilu 3h auringossa ja nyt vähän iho punottaa, mut tän päivän puna on huomisen bruna! Vietettii tää aamupäivä ahkerina kuntosalilla ja nyt suihkuun ja jos sit lähtis tuhlaamaan aikaa taas MiraMariin 😅 Lupaan olla ostamatta mitään (turhaa)...

Salilta löytyy poreet ja sauna <3