Tässä tulis nyt esitelmää siitä miten päivät tuolla
sairaalalla pitkälti kuluivat!€
Ihan ekalla harkkaviikolla kaikki tuntu tosi erilaiselta kun
mihin Suomessa oli tottunu. Ekoina päivinä pitkälti kattelin ja omaksuin sitä
miten täällä työvuorossa toimitaan ja miten tietyt hoitotoimenpiteet hoidetaan,
ja ensinnäkin et mitä täällä sairaanhoitajan hommiin kuuluu. Teksti saattaa
sisältää toistoa jo joskus aikoi sit kirjotettuihin juttuihin, mut noh anyway..
Aamun alotin aina mittaamalla siis jokaiselta potilaalta
verenpaineen. Jo pelkkä verenpainemittari oli erilainen kun mihin Suomessa oli
tottunu. Se oli sellanen rullilla pyörivä pömpeli josta lähti mansetti
verenpaineen mittaukseen ja sormenpäähän laitettava
happisaturaatiomittari. Jokaisella potilaalla siis oli oma huone jossa oli
vessa/suihku, potilassänky, pöytä, nojatuoli jalkatuella, sekä levitettävä 2m
sohva ja sohvapöytä. Huoneet oli siis melko viihtyisiä !
Tämän jälkeen kun kaikkien potilaiden verenpaineet, pulssi
ja happisaturaatio oli mitattu, niin kävin päivästä riippuen joko naputtelee
arvoja potilastietoihin tietokoneelle tai sit menin jonkun hoitajan matkaan
jakaa aamulääkkeitä. Potilaille menee lääkkeitä vähän eri aikoihin, mut
pääsääntösesti esim aamuvuoroissa siinä klo 9 ja 12 niitä menee aika paljon.
Lääkelistat pitkälti koostuu erilaisista kipulääkkeistä,
verenpainelääkkeistä, hepariinista ja pahoinvointilääkkeistä.
Kun aamulääkkeet oli jaettu nii hoitajat meni kirjaamaan
tietokoneelle mitä hyö oli lääkkeenjakoreissulla keskustellu potilaiden kanssa
ja merkkas myös EVA:n, eli potilaan kivun asteikolla 0-10 tietokoneelle ylös.
Mulla ei siis ollu lainkaan nimettyä ohjaajaa, vaan aamusin
katoin aina et ketä on töissä ja sit joku yleensä otti mut ohjastukseensa tai
sit kysyin et kenen kans voisin olla. Hoitajat oli ihan mahtavia ja joidenkin
kans hommat suju nii hyvin et sit oli ihan oletus jo et jos se henkilö on töis
et oon sit hänen kanssaan. Tuolla osastolla näki mun mielestä hoitajan oman
kädenjäljen tosi hyvin ja yleensä esim ihan vaan kanyylin sidoksista osas
päätellä et kuka oli ollu edellisessä vuorossa töissä :D Jokainen teki kaiken
niin omalla tapaa ja ite tuli poimittuu tapoja vähän eri ihmisiltä ja kehitti
sen oman toimintatavan.
Potilashuoneita oli siis 37 ja ne jaettiin aina aamusin niin
et yks sairaanhoitaja ja lähihoitaja otti huoneet 200-212, seuraavat 213-223 ja
yhet 224-237. Vaikka olin periaatteessa yhen hoitajan opiskelijana sinä
päivänä, niin saatto muutkin kysellä et voisinko tehä tätä tai et haluunko
tulla kattoo kun se hoitaja tekee tällästä jne… Mulle tää toimintatapa sopi
oikein hyvin, koska tykkäsin ihan tosi paljon olla joidenkin hoitajien kanssa
(kaikki oli kyllä ihania mut kuitenkin) koska ajatukset luisti nii hyvin yks
yhteen et hommatki luisti erittäin hyvin.
Mut siis tosiaan lääkkeiden jaon jälkeen lähin itekseen sit
haavanhoitokärryn kans huoneesta toiseen kiertää potilaat uudelleen tarkistaen
kanyylien toiminnan ja jos sidosten vaihtamisesta oli yli 2vrk tai näytti
likasilta niin vaihtelin sit niitä. Samalla kierroksella putsailin myös
potilaiden leikkaushaavoja mikäli lääkäri ei niitä erikseen ollut maininnut
haluavansa nähdä. Musta oli ihanaa et sai toimii itekseen, eikä kukaan ollu
periaatteessa hengittää niskaan. Vaikka tietysti tarvittaessa sain apua keltä
vaan hoitajalta jos sellanen tilanne tuli. Ja hoitajat myös varmisti aina et
haluunko et hyö tulee mukaan. Osastolla oli usein melko kiirusta, koska
leikkaukseen meneviä ja sieltä tulevia potilaita tuli ja meni osastolla
jatkuvasti.
Kun haavanhoitokierros oli ohi siinä yleensä noin klo 10-11
välillä, niin pidin lounastaukoo ja sen jälkeen palasin osastolle valmistelee
klo 12 lääkkeitä. Aika paljon sai kipulääkkeitä ja antibiootteja valmistella.
Niitä sit kipittelin viemään potilaille ja niiden tiputtua kipittelin niitä
ottamaan pois :D Noin klo 13 pintaan mittailtiin verensokereita (tosi harvalla
potilaista oli sokerinmittausta) ja laskeskeltiin mahdollisia tarvittavia
insuliinimääriä lounaalle. Lounas osastolle tuli 13:30-14:30 välillä.
Osastolla oli myös hurjasti vauvoja ja nuoria lapsia.
Yleensä jos niille piti jotakin lääkettä laittaa tai hoitotoimenpiteitä tehä
niin mentiin omahoitajan kanssa yhessä, enkä yksin olis halunnutkaan mennä. Ne
lapset oli kyl ihan tosi vallottavia <3
Aamupäivällä kun osastolle saapu paljon uusia potilaita
odottamaan leikkaukseen pääsyä, niin varmistettiin, että hyö ovat olleet
ravinnotta edellisillasta asti, sekä varmistettiin myös että ekg ja verikokeet olivat
otettu. Jos niitä ei oltu otettu niin sit ne otettiin osastolla samalla kun
potilaalle laitettiin kanyyli ja otettiin myös vitaalit.
Hoitajat oli siitäkin ihania et hyö kysy aina et mitä haluun
oppia osastolla ollessani ja mitä oon päässy tekee ja mitä en oo päässy viel
tekee mut haluisin harjotella. En ollu ennen tännetuloa kanyloinu kun koulussa
Kaisaa yhten päivänä, joten arvatenkin se vähän jännitti. Kuitenkin harkan
tokalla viikolla yks hoitaja sano et jos mulla ei oo sitä vastaan mitään niin
hän laittaa mut kanyloimaan seuraavan potilaan. Noh, tottakai otin tilanteesta
hyödyn ja aattelin et pakko saada harjotusta. Sen jälkeen oonkin päässy
kanyloimaan joka viikko useempaan otteeseen, joskus useesti päivässä.
Verikokeiden otossa oli sama juttu, et muutaman kerran
katoin miten nää sen täällä tekee ja sit sanoin et voisin haluta koittaa ja se
olikin helppoo kun mikä (mulle on vissii osunu hyviä suonia kohalle). Sit kun
hoitajat oli muutaman kerran nähny kun kanyloin ja otan verta, nii he sano et
voin tehä sitä ihan itsenäisestikkin jos haluun, et ei heijän tarvi tulla
viereen seisoo. Oli kyl ihan kiva tunne kun huomas ansainneensa hoitajien
luottamuksen tuolla ja sai just tehä ja tuns olevansakki sairaanhoitaja eikä
vaan opiskelija, vaikka sitä toki vielä tovi ollaan :D
Sairaanhoitajat ei täällä tee lainkaan vuodepesuja mikäli on
niitä tarvitsevia potilaita. Lähihoitajat siis hoitaa nää vuodepesut. Lähihoitajat myös hoitaa lakanoiden
vaihdot (päivittäin jokaiselle potilaalle), lämmön mittaamisen,
haavanhoitokärryjen täyttämisen sekä ruoan jaon.
Huhuhhh ompas pitkä teksti tulossa, mut mitähän vielä…
Hoitajat tosiaan oli nuorimmillaan 22vuotiaita ja vanhin
tais olla ihan vähän päälle 40. Osastolla oli pääasiassa samat hoitajat
kokoajan, mut vähän myös vaihtuvuutta/kiertoa muiden osastojen hoitajien
välillä). Sairaanhoitajamiehiä tais mun aikana olla yhteensä 5kpl ja naisia sit
aika läjä. Täällä sairaanhoitajat kun alottaa koulun, niin hyö on
ekasta vuodesta lähtien sairaalalla koulun ohella työharjottelussa. Yks hoitaja
kerto et se meni aamulla aina 8-13 sairaalalle työharjotteluun ja sit koulua
oli 14-20. Siinä ei ihan liikaa aikaa jääkkään sit muulle elämälle. Mut näistä
huomaa et vaikka hoitajat on nuoria niin osaamista ja kädentaitoja löytyy.
Pakko sanoo, et tää oli ihan täydellinen ajankohta tulla
tänne vaihtoon ja oon saanu niin paljon irti tästä ja kehittäny itteäni tulevana sairaanhoitajana ihan hurjana. Just kädentaidot on ehkä ne missä
huomaan suurimman kehityksen. Xanit oli loisto paikka ja ainakin mä voin kehua
ja suositella sitä ihan jokaiselle joka aattelee vaihtoon lähtee. Toki se, mitä
tästä kokemuksesta saa irti, riippuu niin paljon itestä ja kielitaidosta. Jos
sä et näytä et sua kiinnostaa oppia tai et osaat mitään, niin ei sun tarvi
mitään tehdäkkään. Et ois tuola varmaan voinu 12vk vaan seisoskellakkin, mut
koska tulin oppii niin tottakai sit yritin olla oikee yli-innostunu tekee kaikkee ja se kyl kannatti ! :)
