Päivät sairaalalla :)

Tässä tulis nyt esitelmää siitä miten päivät tuolla sairaalalla pitkälti kuluivat!€

Ihan ekalla harkkaviikolla kaikki tuntu tosi erilaiselta kun mihin Suomessa oli tottunu. Ekoina päivinä pitkälti kattelin ja omaksuin sitä miten täällä työvuorossa toimitaan ja miten tietyt hoitotoimenpiteet hoidetaan, ja ensinnäkin et mitä täällä sairaanhoitajan hommiin kuuluu. Teksti saattaa sisältää toistoa jo joskus aikoi sit kirjotettuihin juttuihin, mut noh anyway..

Aamun alotin aina mittaamalla siis jokaiselta potilaalta verenpaineen. Jo pelkkä verenpainemittari oli erilainen kun mihin Suomessa oli tottunu. Se oli sellanen rullilla pyörivä pömpeli josta lähti mansetti verenpaineen mittaukseen ja sormenpäähän laitettava happisaturaatiomittari. Jokaisella potilaalla siis oli oma huone jossa oli vessa/suihku, potilassänky, pöytä, nojatuoli jalkatuella, sekä levitettävä 2m sohva ja sohvapöytä. Huoneet oli siis melko viihtyisiä !

Tämän jälkeen kun kaikkien potilaiden verenpaineet, pulssi ja happisaturaatio oli mitattu, niin kävin päivästä riippuen joko naputtelee arvoja potilastietoihin tietokoneelle tai sit menin jonkun hoitajan matkaan jakaa aamulääkkeitä. Potilaille menee lääkkeitä vähän eri aikoihin, mut pääsääntösesti esim aamuvuoroissa siinä klo 9 ja 12 niitä menee aika paljon. Lääkelistat pitkälti koostuu erilaisista kipulääkkeistä, verenpainelääkkeistä, hepariinista ja pahoinvointilääkkeistä.

Kun aamulääkkeet oli jaettu nii hoitajat meni kirjaamaan tietokoneelle mitä hyö oli lääkkeenjakoreissulla keskustellu potilaiden kanssa ja merkkas myös EVA:n, eli potilaan kivun asteikolla 0-10 tietokoneelle ylös.

Mulla ei siis ollu lainkaan nimettyä ohjaajaa, vaan aamusin katoin aina et ketä on töissä ja sit joku yleensä otti mut ohjastukseensa tai sit kysyin et kenen kans voisin olla. Hoitajat oli ihan mahtavia ja joidenkin kans hommat suju nii hyvin et sit oli ihan oletus jo et jos se henkilö on töis et oon sit hänen kanssaan. Tuolla osastolla näki mun mielestä hoitajan oman kädenjäljen tosi hyvin ja yleensä esim ihan vaan kanyylin sidoksista osas päätellä et kuka oli ollu edellisessä vuorossa töissä :D Jokainen teki kaiken niin omalla tapaa ja ite tuli poimittuu tapoja vähän eri ihmisiltä ja kehitti sen oman toimintatavan.

Potilashuoneita oli siis 37 ja ne jaettiin aina aamusin niin et yks sairaanhoitaja ja lähihoitaja otti huoneet 200-212, seuraavat 213-223 ja yhet 224-237. Vaikka olin periaatteessa yhen hoitajan opiskelijana sinä päivänä, niin saatto muutkin kysellä et voisinko tehä tätä tai et haluunko tulla kattoo kun se hoitaja tekee tällästä jne… Mulle tää toimintatapa sopi oikein hyvin, koska tykkäsin ihan tosi paljon olla joidenkin hoitajien kanssa (kaikki oli kyllä ihania mut kuitenkin) koska ajatukset luisti nii hyvin yks yhteen et hommatki luisti erittäin hyvin.

Mut siis tosiaan lääkkeiden jaon jälkeen lähin itekseen sit haavanhoitokärryn kans huoneesta toiseen kiertää potilaat uudelleen tarkistaen kanyylien toiminnan ja jos sidosten vaihtamisesta oli yli 2vrk tai näytti likasilta niin vaihtelin sit niitä. Samalla kierroksella putsailin myös potilaiden leikkaushaavoja mikäli lääkäri ei niitä erikseen ollut maininnut haluavansa nähdä. Musta oli ihanaa et sai toimii itekseen, eikä kukaan ollu periaatteessa hengittää niskaan. Vaikka tietysti tarvittaessa sain apua keltä vaan hoitajalta jos sellanen tilanne tuli. Ja hoitajat myös varmisti aina et haluunko et hyö tulee mukaan. Osastolla oli usein melko kiirusta, koska leikkaukseen meneviä ja sieltä tulevia potilaita tuli ja meni osastolla jatkuvasti.

Kun haavanhoitokierros oli ohi siinä yleensä noin klo 10-11 välillä, niin pidin lounastaukoo ja sen jälkeen palasin osastolle valmistelee klo 12 lääkkeitä. Aika paljon sai kipulääkkeitä ja antibiootteja valmistella. Niitä sit kipittelin viemään potilaille ja niiden tiputtua kipittelin niitä ottamaan pois :D Noin klo 13 pintaan mittailtiin verensokereita (tosi harvalla potilaista oli sokerinmittausta) ja laskeskeltiin mahdollisia tarvittavia insuliinimääriä lounaalle. Lounas osastolle tuli 13:30-14:30 välillä.

Osastolla oli myös hurjasti vauvoja ja nuoria lapsia. Yleensä jos niille piti jotakin lääkettä laittaa tai hoitotoimenpiteitä tehä niin mentiin omahoitajan kanssa yhessä, enkä yksin olis halunnutkaan mennä. Ne lapset oli kyl ihan tosi vallottavia <3

Aamupäivällä kun osastolle saapu paljon uusia potilaita odottamaan leikkaukseen pääsyä, niin varmistettiin, että hyö ovat olleet ravinnotta edellisillasta asti, sekä varmistettiin myös että ekg ja verikokeet olivat otettu. Jos niitä ei oltu otettu niin sit ne otettiin osastolla samalla kun potilaalle laitettiin kanyyli ja otettiin myös vitaalit.

Hoitajat oli siitäkin ihania et hyö kysy aina et mitä haluun oppia osastolla ollessani ja mitä oon päässy tekee ja mitä en oo päässy viel tekee mut haluisin harjotella. En ollu ennen tännetuloa kanyloinu kun koulussa Kaisaa yhten päivänä, joten arvatenkin se vähän jännitti. Kuitenkin harkan tokalla viikolla yks hoitaja sano et jos mulla ei oo sitä vastaan mitään niin hän laittaa mut kanyloimaan seuraavan potilaan. Noh, tottakai otin tilanteesta hyödyn ja aattelin et pakko saada harjotusta. Sen jälkeen oonkin päässy kanyloimaan joka viikko useempaan otteeseen, joskus useesti päivässä.

Verikokeiden otossa oli sama juttu, et muutaman kerran katoin miten nää sen täällä tekee ja sit sanoin et voisin haluta koittaa ja se olikin helppoo kun mikä (mulle on vissii osunu hyviä suonia kohalle). Sit kun hoitajat oli muutaman kerran nähny kun kanyloin ja otan verta, nii he sano et voin tehä sitä ihan itsenäisestikkin jos haluun, et ei heijän tarvi tulla viereen seisoo. Oli kyl ihan kiva tunne kun huomas ansainneensa hoitajien luottamuksen tuolla ja sai just tehä ja tuns olevansakki sairaanhoitaja eikä vaan opiskelija, vaikka sitä toki vielä tovi ollaan :D

Sairaanhoitajat ei täällä tee lainkaan vuodepesuja mikäli on niitä tarvitsevia potilaita. Lähihoitajat siis hoitaa nää vuodepesut. Lähihoitajat myös hoitaa lakanoiden vaihdot (päivittäin jokaiselle potilaalle), lämmön mittaamisen, haavanhoitokärryjen täyttämisen sekä ruoan jaon.

Huhuhhh ompas pitkä teksti tulossa, mut mitähän vielä…

Hoitajat tosiaan oli nuorimmillaan 22vuotiaita ja vanhin tais olla ihan vähän päälle 40. Osastolla oli pääasiassa samat hoitajat kokoajan, mut vähän myös vaihtuvuutta/kiertoa muiden osastojen hoitajien välillä). Sairaanhoitajamiehiä tais mun aikana olla yhteensä 5kpl ja naisia sit aika läjä. Täällä sairaanhoitajat kun alottaa koulun, niin hyö on ekasta vuodesta lähtien sairaalalla koulun ohella työharjottelussa. Yks hoitaja kerto et se meni aamulla aina 8-13 sairaalalle työharjotteluun ja sit koulua oli 14-20. Siinä ei ihan liikaa aikaa jääkkään sit muulle elämälle. Mut näistä huomaa et vaikka hoitajat on nuoria niin osaamista ja kädentaitoja löytyy.

Pakko sanoo, et tää oli ihan täydellinen ajankohta tulla tänne vaihtoon ja oon saanu niin paljon irti tästä ja kehittäny itteäni tulevana sairaanhoitajana ihan hurjana. Just kädentaidot on ehkä ne missä huomaan suurimman kehityksen. Xanit oli loisto paikka ja ainakin mä voin kehua ja suositella sitä ihan jokaiselle joka aattelee vaihtoon lähtee. Toki se, mitä tästä kokemuksesta saa irti, riippuu niin paljon itestä ja kielitaidosta. Jos sä et näytä et sua kiinnostaa oppia tai et osaat mitään, niin ei sun tarvi mitään tehdäkkään. Et ois tuola varmaan voinu 12vk vaan seisoskellakkin, mut koska tulin oppii niin tottakai sit yritin olla oikee yli-innostunu tekee kaikkee ja se kyl kannatti ! :)